"Marko Rantanen oli nopea, kimmoisa ja kovalyöntinen hakkuri. Nämä vahvuudet yhdistettynä peliälyyn ja peräänantamattomaan luonteeseen tekivät Markosta huippupelaajan."

Marko aloitti lentopallon pelaamisen 14-vuotiaana, kun Loimu -79 aloitti lentopallovalmennuksen Turussa. C-juniorien harjoituksia veti tuolloin Jaakko Yli-Penttilä. Markon ja hänen kaksoisveljensä Mikan siirryttyä B-junioreihin, valmentajaksi tuli Jouni Kostiainen. Marko muistelee: ”Kova, systemaattinen harjoittelu Jounin johdolla antoi niin määrällisesti kuin laadullisestikin loistavan pohjan tulevalle pelaamiselleni.” Jouni Kostiaisen johdolla Marko oli voittamassa B-poikien Suomen mestaruutta keväällä 1987, mikä oli Loimun ensimmäinen mestaruus nuorten sarjoissa. B-poikien mestarijoukkueeseen kuuluivat Markon ja Mikan lisäksi muun muassa Ville Kakko ja Jari-Antti Hörkkö. Marko ja Mika olivat voittamassa myös kahta peräkkäistä A-nuorten Suomen mestaruutta vuosina 1989 ja 1990. Näidenkin mestaruuksien takana oli jälleen valmentaja Jouni Kostiainen.

Kaudella 1987-88 Loimun entiset mestaripelaajat Raimo Körkkö ja Jukka Rajakangas valmensivat Turussa pelannutta Loimun 1-sarjajoukkuetta. Kokeneempien pelaajien lisäksi he halusivat joukkueeseensa nuoria pelaajia, jolloin lahjakkaat Rantasen veljekset nostettiin Loimu -79:ään. Marko jatkaa: ”Jukka ja Raimo ottivat minut mukaan 1-sarjajoukkueeseen 17-vuotiaana, aikuisten sarjoissa ainoastaan 5-sarjakokemusta omaavana raakileena. Kausi oli rikastuttava kokemus ja loppukaudesta sain jo mukavasti peliaikaakin.”

Seuraavalla kaudella 18-vuotias Marko pelasi ensimmäisen mestaruusruussarjakautensa Jukka Rajakankaan tultua Loimun edustusjoukkukueen valmentajaksi ja valittua lupaavan nuorukaisen joukkueeseensa. Samalla kaudella hän pelasi myös Jouni Parkkalin ja Jouko Juvosen valmentamassa B-maajoukkueessa. Marko oli ensimmäiset mestaruussarjavuotensa yleispelaaja, kunnes Vodek Sadalskin toisella valmennuskaudella 1991-92 hän siirtyi hakkuriksi. Tämän jälkeen Marko oli koko mestaruussarjauransa enimmäkseen hakkurina. Kaiken kaikkiaan hän pelasi Loimun edustusjoukkueessa 13 kautta. Näinä vuosina Markolle kertyi 424 mestaruussarjaottelua. Maajoukkueessa hän pelasi 13 ottelua. Marko kuului Vjatsheslav Platonovin maajoukkueryhmään vuonna 1994 ja kahta vuotta myöhemmin Timo Hoivalan valmentamaan maajoukkueeseen.

Marko voitti pelaajaurallaan kolme Suomen mestaruutta. Ensimmäinen mestaruus tuli Vjatsheslav Platonovin johdolla vuonna 1990. Toisen mestaruutensa hän voitti vuonna 1997, jolloin Jouko Lindberg valmensi Loimun mestariksi 27-vuotiaan Markon ollessa joukkueen kapteeni.

Marko kertoo: ”Minun on vaikea kuvailla tunteitani silloin, kun nostin mestaruuspokaalin ilmaan. Se on suuri hetki urheilijan elämässä.” Kolmatta mestaruuttaan hän juhli keväällä 2001, jolloin valmentaja Juha Lönnqvist johdatti Loimun Suomen mestariksi.

Joukkueen nuori valmentaja oli ollut keväällä 1989 pelaajana voittamassa A-nuorten Suomen mestaruutta yhdessä luottopelaajiensa Ville Kakon ja Markon kanssa. Marko lopetti upean pelaajauransa kevään 2001 mestaruuteen. Hän muistelee pelaamiaan vuosia Loimussa: ”Meillä oli koko ajan hyvä joukkue ja valmennus oli kunnossa. Kertaakaan emme lähteneet peliin sillä mielellä, ettei meillä ole mahdollisuuksia. Me lähdimme aina voittamaan. Lisäksi opiskelin Turun yliopistossa ja sain valmistuttuani työpaikan Turusta. Minulla ei ollut mitään syytä harkita siirtymistä johonkin toiseen seuraan.” Marko palasi Loimun avuksi vielä Ismo Tuomisen valmentajakaudella 2002-03. Joukkue oli syyskaudella ahdingossa tappion seuratessa toistaan. Kokenut Marko vahvisti joukkuetta syyskauden kuudessa viimeisessä ottelussa. Hän kertoo: ”Rajakankaan Jukan pyynnöstä lähdin vielä mukaan. Minun tuloni oli tarkoitus olla nuorelle joukkueelle herätys.”

Lopetettuaan pelaajauransa pääsarjatasolla Marko on pitänyt tuntumaa lentopalloon satunnaisilla vierailuilla Loimun farmijoukkueissa ja veteraanien kisoissa. Myös beach volley on kuulunut hänen harrastuksiinsa kesäisin. Lisäksi hän toimii nykyään Littoisten TU:n B-juniorien valmentajana.