Talkooväki on voimavara, jota ilman urheiluseurat olisivat pulassa. Loimulla on ollut onni saada mukaan toimintaansa Mauri Rauhasen ja Mauri Tiirakarin tapaisia pyyteetöntä työtä tekeviä  uurastajia, joille loimulaisuus on elämäntapa.

Mauri Rauhanen kertoo tulostaan Loimuun: ”Pikkuserkkuni Europaeuksen Jukka houkutteli minut 1970-luvun alkupuolella seuraamaan Loimun otteluja kauppaoppilaitokselle. Loimun noustua mestaruussarjaan tulin mukaan kilpailupuolen tehtäviin toimien järjestysmiesryhmän vetäjänä seuraavat 30 vuotta. Ryhmän vetovastuu on nykyään Kakon Hannulla, joka otti tehtävän hoitaakseen jättäydyttyään syrjään liigajoukkueen joukkueenjohtajan tehtävistä. Olen edelleen mukana Hannun ryhmässä.”

Niin ikään järjestysmiesryhmään kuuluvasta Mauri Tiirakarista tuli loimulainen seuraavasti: ”Tulin Loimuun, kun pesäpalloa ruvettiin käynnistämään uudelleen muutaman välivuoden jälkeen 1970-luvun alussa. Olin joukkueessa aluksi pelaajana, minkä jälkeen valmensin joukkuetta muutaman vuoden. Jossakin vaiheessa toimin myös pesäpallojaoston puheenjohtajana. Loimun pesäpallojoukkue pelasi 1970-luvulla aluksi piirisarjassa ja myöhemmin maakuntasarjassa, kunnes toiminta rupesi hiipumaan vuosikymmenen jälkipuolella pelaajien ikääntymisen vuoksi. 1980-luvun alkupuolella lapsuudenystäväni Europaeuksen Jukka pyysi minua valmentamansa Loimun 1-sarjajoukkueen huoltajaksi. Niissä tehtävissä olin mukana vuoteen 1993 saakka ensin Jukan ja myöhemmin Anto Virran, Jukka Rajakankaan, Raimo Körkön ja Tero Aanilan valmentaessa Loimun kakkosjoukkuetta. Palasin huoltajan tehtäviin uudestaan vuonna 2003, jolloin Jukka palasi vuosien tauon jälkeen liigavalmennukseen. Sillä erää toimin huoltajana vuoteen 2007, jolloin Ruslan Zhbankovin ensimmäinen valmennuskausi Loimussa päättyi. Välivuodet olin Loimun järjestysmiesryhmässä ja niitä tehtäviä teen nykyäänkin.”

Maurit jatkavat: ”Kaksi tuntia ennen ottelun alkua meidän pitää olla liikuntahallilla. Kannamme tuolit, mainostaulut ja toimitsijapöydät paikoilleen. Joukkueet saapuvat kentälle lämmittelemään tuntia ennen ottelun alkua, jolloin kaiken pitää olla paikoillaan. Jos taraflexmatto tulee lattialle, me asennamme sen paikoilleen jo edeltävänä iltana. Yleisön alkaessa saapua me tarkastamme pääsyliput ja ottelutapahtuman aikana meidän tulee valvoa, että järjestys säilyy. Ottelun jälkeen korjaamme tuolit, mainokset ja pöydät takaisin varastoon. Siinä menee jälleen noin tunti riippuen siitä, kuinka monta meitä on. Hannun ryhmässä on noin 15 miestä, mutta usein paikalla ei ole kymmentäkään. Aikaisemmin oli kaksi järjestysmiesryhmää, jotka vuorottelivat. Jos joku ei päässyt tulemaan, hän soitti toisessa ryhmässä olleelle vaihtaen vuoroa. Se oli hyvä järjestelmä. Ongelmana alkaa olla meidän ikääntymisemme, sillä suurin osa meistä on kuusikymppisiä. Nuorten saaminen nykyään talkootyöhön on vaikeaa. Taraflexiä asennettaessa polvet ja selät eivät tahdo enää kestää. Sen sijaan normaali liigaottelu menee rutiinilla jokaisen tietäessä, mitä pitää tehdä. Olemme saaneet monia hyviä ystäviä järjestysmiestehtävissä ja muissa seuran talkootoimissa menneiden 30 vuoden aikana. Me loimulaiset olemme kuin yhtä perhettä.”

Unohtaa ei sovi Maurien työskentelyä seuran johtokunnassa. Mauri Tiirakari kuului Loimun johtokuntaan vuosina 1975-77 sekä 1979-80 ja Mauri Rauhanen vuodesta 1985 vuoteen 1991. Monien muiden loimulaisten tavoin Maurit antoivat tärkeän talkoopanoksensa vuoden 1993 lentopalloilun EM-kisojen Turussa pelatun alkulohkon ja finaaliottelujen käytännön järjestelyissä. Mauri Rauhanen kuului katsojapalveluista vastanneeseen ryhmään, jonka vastuualueina olivat järjestysmiehet ja ulkopaikoitusalueet. Mauri Tiirakari oli puolestaan kilpailujaoksen välineryhmässä, joka huolehti asioiden sujumisesta kentällä ja pukuhuoneissa.