Nuoren lentopalloilijan kannattaa valmentautua ja kehittää itseään aikuisuuden kilpailu-uraa varten huolellisesti. Hyväkseen voi käyttää myös armeija-ajan ja armeijan tarjoamat valmiudet lentopallojoukkueen eri rooleihin.

Aloitetaanpa hakkurista. Hakkuriksi haluavan kannattaa pyrkiä ilmavoimiin ja siellä erityisesti hävittäjä-pommittajan hommiin. Lentopallokentällä iskut tippuvat sitten yllättävästi ja voimalla pisteitä tuottaen.

Keskitorjujan kannattaa pyrkiä ilmatorjuntajoukkoihin. Ilmastahan pallo yrittää tulla omalle puolelle ja pallo pitää oppia ampumaan alas vastustajan puolelle. Yleisö villiintyy hyvästä torjunnasta samalla tavalla kuin hienosta iskusta.

Yleispelaajan eli laiturin tehtävää varten kannattaa yrittää tykistöön tai kranaatinheitinmiehistöön. Silloin pystyy tulittamaan sekä suorasuuntauksella että ballistisesti. Yleispelaaja toimii usein myös nostajana, mutta sitä varten ei voi odottaa nostoväkeen pääsemistä. Nostoväestä on kuitenkin hyvä hakea itselleen mentori.

Passari menee ilman muuta Parolan Passariprikaatiin. Passarialokkaan kannattaa toki huolehtia, ettei passi ole mennyt vanhaksi.

Libero voi yrittää rannikko- tai laskuvarjojääkäriksi ja sen jälkeen pyrkiä pelastuslaitokselle pintapelastajaksi. Kentän pinnassa pallon pelastamiseen on viimeinen mahdollisuus ja siksi ketterästi pinnassa liikkuva ja sukeltava pelaaja on joukkueelle tiikerin arvoinen.

Timo Alhola, Loimun Pater-Nestorit ja Loimun talkootiimi