Miesten lentopallon Mestaruusliiga-kausi 2018-2019 on mitalipelejä vaille valmis. Nyt onkin hyvä hetki kerrata omia ajatuksia siitä, miltä kulunut liigakausi on näyttänyt. Ja vieläkin tärkeämpänä mihin olemme menossa.

Yhteenveto pääpiirteittäin:

Urheilullisuus
Mielestäni otteluiden ja joukkueiden taso on kovempi kuin pitkään aikaan. Tämä koskee sekä huippuja että leveyttä. Joukkueet voittivat otteluita ristiin. Sarjassa oli hyviä paluumuuttajia sekä lahjakkaita nuoria pelaajia, joiden kehitys on jatkunut seuroissa.

Talous
Taloudessa on pysytty aiempien kausien tasolla ja voitaneen sanoa että ”tarkan euron” ajat jatkuvat. Seurojen isoin ja tärkein ”ykkösketju” on ne taustahenkilöt, jotka jaksavat kerätä kumppanuuksia ja toteuttaa ottelutapahtumat.

Kiinnostavuus
Hyvä muutos ja selkeä kasvu on tullut TV-/nettikatsojien määrässä. Paikalle tulevien katsojien määrä on vastaavasti samalla tasolla kuin aiemmin. Tämä seuraa pitkälti yleisempääkin kehitystä lajista riippumatta.

Brändi
Mestaruusliiga on hyvätasoinen suomalainen kilpailusarja, joka kaipaa kuitenkin terävöittämistä ja uutta ilmettä.

Pelkistetysti voisi sanoa että meillä on urheilullisesti korkeatasoinen ja kiinnostavuuden sekä brändin suhteen uutta tekemistä ja ideointeja kaipaava kilpasarja. Talous on pitkässä juoksussa seurausta näiden kolmen tekijän kehityksestä. Panostukset ilman kiinnostavuutta eivät pitkässä juoksussa auta, vaikka lyhyellä tähtäimellä toisikin menestystä.

Miten eteenpäin? Tarvitaanko jotain uutta vai viekö nykyinen polku perille ja mihin?

Vaikka nykyinen liiga ei ole suljettu, niin siitä on tullut sulkeutunut, koska uusien seurojen kynnys hakea liigapaikkaa on korkea koskien paitsi taloutta, niin myös puitteita joissa ottelutapahtumia voidaan toteuttaa.

Koska Suomessa on rajallinen määrä seuroja, joilla olisi taustat ja puitteet kunnossa liigatasolle, niin kääntäisin katseet etelään Suomenlahden yli. Virossa lentopallo on perinteisesti vahvaa ja parhaillaan hyvässä nosteessa myös kansainvälisesti.

Mielestäni kiinnostava ratkaisu olisi kansainvälinen Mestaruusliiga, jossa olisi joukkueita Suomesta, Virosta ja Latviasta. Tällöin meillä olisi 14-16 joukkueen sarja, jossa pelataan kaksinkertainen runkosarja ja finaalitapahtuma. Tämän jälkeen maat jatkaisivat omissa sarjoissaan pudotus- ja karsintapeleillä. Mestaruudet ratkottaisiin edelleen maatasolla ko. kansainvälisen liigan lisäksi. Vastaava konsepti on pienempänä jo nyt toiminnassa ns. Baltian liigana.

Tämä toisi uutta verta suomalaiseen liigalentopalloon, kansainvälisiä otteluita ja kiinnostavan nykyistä vahvemman liigan. Yhteistyökumppaneille kiinnostavaa olisi isompi talousalue ja uudet mahdollisuudet. Yhteistyökumppanit ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa kaikessa liigatoiminnassa.

Varmaa on se, että toimintaympäristömme jatkaa muuttumistaan. Kysymys on siitä ohjaammeko me liigan toimintaa vai laitetaanko autopilot päälle ja katsotaan mihin mennään. Kenellä on kuskin paikka (driver’s seat)?

Nyt tarvitaan eteenpäin katsottaessa viisautta, mutta myös rohkeutta, kun ohjataan Mestaruusliigaa kohti uutta, jossa pelataan joko suljettua, sulkeutunutta tai avointa kansainvälistä liigaa.

Jukka Rajakangas
puheenjohtaja
Raision Loimu ry